SIBELIUS, J., Sibelius 1976-1981

Esittäjät: Berliner Philharmoniker, joht. Herbert von Karajan. Äänitetty 1976-1981. Herbert von Karajan (1908-1989) levytti Sibeliuksen sinfonioita kolmeen otteeseen. Ensimmäinen otos Philharmonia-orkesterin kanssa 1950-luvulla ennätti saada kiitosta säveltäjältäkin. Eniten on kiitetty tarkemmin manikyroitua 1960-luvun kierrosta Berliinin filharmonikkojen kanssa Deutsche Grammophonille. Kolmannella kerralla syntyivät nämä 1976-1981 Emi:lle levytetyt, joissa itävaltalaismaestro tulkitsi ensi kertaa musertavalla paatoksella Sibeliuksen ensimmäisen sinfonian - kolmatta hän ei levyttänyt koskaan. Karajan oli aikansa supertähti ja Suomessakin monet hurrasivat nämä levytykset välittömästi maailman huipuiksi. Karajan rutisti Sibeliusta romanttisemmin kuin aiemmin ja Emi:n äänitykset manipuloivat Berliinin filharmonikoista miltei musertavan saundin, jota uudelleen masterointi ei ole taltuttanut. Jos kotimaiset esitykset liikkuivat virsuissa ja rohdinpaidoissa, niin näissä tulkinnoissa riitti kullan kimallusta ja minkkiturkin kahinaa. Vuosien jälkeen kuultuna Karajanin ja berliiniläisten äijämäinen ote tuntuu mukavalta, vaikka soitossa ei ole lähimainkaan entistä tarkkuutta. Mutta nyt ei näperrellä, vaan rehevää sointia hehkutetaan yli kalorinormien. Toisen sinfonian avauksessa Karajanin tempo on Sibeliuksen toiveiden mukaisesti vähän riuskempi, mutta finaalissa vyörytään maaliin hulppealla mahtipontisuudella. Suuripiirteisyydestä kärsivät mm. ontuva Karelia-sarja ja brutalistinen Finlandia. Myös syksyllä 1976 äänitettyihin neljänteen ja viidenteen sinfoniaan on jäänyt tavallista enemmän sotkua, joka berliiniläislevytyksistä yleensä siivottiin pois. Mutta esimerkiksi Tapiolasta, neljännestä ja kuudennesta sinfoniasta löytyy paljon kokeneen sibeliaanin persoonallisia vetoja, jollaiset eivät nykyisin tunnu mahdollisilta. Karajanin näkemykset eivät edusta sinfonista realismia, mutta germaanisessa uljaudessaan ne kuulostavat innostuneen rehellisiltä. (Antti Häyrynen)