POHJOLA, M., 1827

""Turku on tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, pahanhajuinen koirankolo, jossa on kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset ovat inhottavaa roskaväkeä, ja koko kaupunki pitäisi polttaa poroksi."" - Kenraalikuvernööri Kustaa Mauri Armfelt Turussa noin vuonna 1810. Turkulainen ylioppilas Elias Hellman on kunnianhimoinen ja ylpeä, mutta auttamattoman saamaton nuorukainen. Romaani alkaa siitä, kun Elias palaa Karjalan laulumailta säkkiin sulkemansa villi-ihmisen, aidon Kalevala-äijän, Väinön, kanssa. Elias toivoo, että tuomiset todistaisivat hänen olevan todellinen mies ja Maria Vassin rakkauden arvoinen. Kun Maria sitten kapsahtaakin Eliaan sijaan karskin Väinön kaulaan, Elias vaipuu synkkyyteen. Arkkipiispa Tengström haistaa nuoren miehen epätoivon ja vihjaa, että Saatanalta Elias saisi tahtoa, joka veisi miehen pitkälle. Ajatus jää kytemään Eliaksen mieleen. Samana iltana Turussa roihahtaa ja Pohjoismaiden historian tuhoisin kaupunkipalo saa alkunsa. Mike Pohjolan uusi romaani on historiallinen kauhufantasia ja hulvaton melodramaattinen seikkailukertomus. Romaanissa palvotaan Perkelettä, ylistetään ihmissielun pimeää puolta ja juovutaan rakkaudesta ja eläimellisestä menosta. Kirja revittelee pulpin hengessä ja rymyää romantiikan epookin hameenhelmoissa.