C. L. Engel

Helsinki ei olisi Helsinki ilman erästä saksalaissyntyistä miestä. Pääkaupungin empirekeskusta on lähtöisin C. L. Engelin kynästä, mutta arkkitehti on jäänyt rakennuksiaan tuntemattomammaksi. Engel syntyi Berliinissä mutta pakeni Napoleonin sotia ensin Tallinnaan, sitten Pietariin ja Turkuun. Vuonna 1816 hänet palkattiin Helsingin, autonomisen Suomen uuden pääkaupungin, johtavaksi arkkitehdiksi, sillä maa tarvitsi pätevää ammattimiestä. Helsingissä Engel sai vapaat kädet, ja niin syntyivät muun muassa Tuomiokirkko, Yliopiston päärakennus, Valtioneuvosto, Kansalliskirjasto, Kaupungintalo ja Observatorio, jotka lyövät yhä kaupunkiin omaperäisen leimansa. Tämä teos kertoo Engelin elämäntaipaleesta ja ammatillisesta kädenjäljestä mutta myös Helsingin kehityksestä pääkaupungiksi. Engelille Suomi oli ""karhujen maa"" ja Helsinki syrjäinen tuppukylä, josta hän kaipasi alati synnyinmaahan mutta joka kuitenkin koitui hänen kohtalokseen. Kirjaa ovat olleet tekemässä kirjastovirkailija Salla Elo, professori emeritus Matti Klinge, dosentti Eeva Ruoff, museonjohtaja Kari-Paavo Kokki sekä tutkija Jarkko Sinisalo. Teoksen kuvituksena on käytetty arkistomateriaalia sekä tuoreita kuvia Helsingistä. Tekstit kertovat, miten Engel eli, mutta kuvat osoittavat, miten hän yhä elää kaupunkilaisten ja heidän värikkään elämänsä rinnalla. Teoksen uudet valokuvat on ottanut valokuvaaja Taavetti Alin. Teos on kaksikielinen, ja se ilmestyy yhtä aikaa Engelistä kertovan näyttelyn kanssa, joka pidetään G18:ssa tammikuussa 2012.