SONUS Borealis, Musiikkia Porin Triviaalikoulun nuottikirjoista (1725)

Tämä levy on merkkitapaus maamme musiikinhistorian soivaksi tekemisessä. Käsitys täkäläisen säveltaiteen olemattomasta tasosta heti isonvihan jälkeen on ristiriidassa esimerkiksi sen seikan kanssa, että vuonna 1725 Porin triviaalikoulussa kopioitiin suuri määrä edellisten vuosisatojen figuraalimusiikkia. Heikki Klemetin rummunlyönti kyseisen ohjelmiston edistämiseksi ei päätynyt äänitteiksi asti, joten Sonus Borealiksen teko on uraa uurtava. Suurellakin kokoonpanolla esiintyvä Sonus Borealis on hieno esimerkki siitä, että vanhan musiikin parissa toimitaan myös Helsingin ulkopuolella. Imatralaisessa yhtyeessä on jäseninä ammattimuusikoiden ohella alan harrastajia, mikä on täysin ymmärrettävää tässä rajattujen resurssien maassa. Pori-levyllään Sonus Borealis näyttää monet kasvonsa: parhaimmillaan esitykset ovat todella hyviä, vaikka kokonaisuus ei olekaan tasainen. Teosten pääosa on laulumusiikkia. Laulusolisteja (Minna Matikainen, Anuliina Kenttämaa, Lauri Solin jne.) kuuntelee suurella mielihyvällä, mutta kuorolaulu on harmillisesti hieman laahaavanoloista ja hentoa. Soittajat pääsevät hyvin esille, varsinkin erilaisten alku- ja välisoittojen ohella muutamissa instrumentaalinumeroissa: riemastuttavat esityskokoonpanot (huippuna Daniel Fridericin Cedit hiems eminuksessa syväsointiset kolme krumhornia, kornamuusa ja ranketti) ovat todella herkullista kuunneltavaa.\nTempot ovat läpeensä rauhallisia, mikä toimii useiden teosten osalta erinomaisesti. Kokonaisuuden kannalta kuitenkin toivoisi välillä lisää energistä menevyyttä; vertailukohdaksi nousee hetimiten mieleen paljolti samankaltaisella ohjelmistolla tehty Gustavus rex & Christina regina -levy (Musica Sveciae), joka ei välttele sävyjen äärimmäisyyksiäkään. Joka tapauksessa Sonus Borealis on Pori-levyllään äärettömän kiintoisan musiikin parissa ja esittää sitä miellyttävästi ja pääosin erittäin onnistuneesti. (Aksentti / Jaakko Tuohiniemi)