KRIEN, D., Vielä joskus kerromme kaiken

On väreilevän kuuma kesä 1990. Maria, 16 vuotta, viettää aikaansa poikaystävänsä vanhempien maatilalla Itä-Saksassa. Päivät kuluvat koulunkäynnin sijaan Karamazovin veljeksiä lukien. Naapuritilaa asuu synkkä ja arvaamaton nelikymppinen Henner yksin hevostensa ja koiriensa kanssa. Vaihdetaan silmäyksiä, vehnäpelto lainehtii, kastanjapuut tuoksuvat, leivotaan kovakuorista leipää. Ympäriltä murenee valtio, kun DDR lakkaa olemasta. Kukin koettaa tavallaan sopeutua siihen, mitä on tapahtumassa. Kadonneet sukulaiset tulevat vierailulle, ihmisten elämä liikahtaa perustuksiltaan. Kaikelta piilossa Maria löytää tiensä Hennerin taloon, kerta toisensa jälkeen. Syntyy rakkaustarina, joka ei ole yksinomaan kaunis mutta jossa on pelottavaa voimaa. Mutta sitä mitä tapahtuu, on mahdotonta kertoa, ja niin uneliaat maalaiskesäpäivät seuraavat toisiaan - kunnes muutoksen virta vääjäämättä työntyy kaiken läpi. Saksalaisen Daniela Krienin palkittu esikoisteos on aisteille kirjoitettu omaääninen tarina ihmisistä, joiden olemassaolon perusta on väkevässä murroksessa.