NIEMINEN, K., Ihmissuden kronikka

Historiallinen romaani kollektiivisesta omatunnosta, sen puutteesta ja yhteiskunnasta, jota taikausko hallitsee. Itäsuomalaisessa sysimetsässä elää ihmissusi, josta metsästäjät olivat saaneet merkkejä jo ainakin kymmenen vuodenkierron ajan ja lopulta nähneet tuon otuksen - ikävin seurauksin. Koko seuraavan talven ajan ankarat rokot ja ruttotaudit riehuivat Savitaipaleella. Talvella 1616 englantilainen Henry Buddel ja hollantilainen Andreis van Wouw saavat tehtäväksi viedä kirjeen kuningas Kustaa II Adolfille Turkuun. Matkan varrella läpi eteläisen Suomen saattue ryöstää kansaa. Köyhä talonpoika Matti Jurvanen ajautuu mielivaltaisen kohtelun pakottamana miestappoon ja joutuu pakenemaan. Myöhemmin hän vielä yrittää sivilisaation piiriin paluuta kunnes asettuu lopullisesti metsäneläjäksi. Yli kymmenen vuoden ajan Jurvanen elää lukuisissa majoissa syvällä korvessa. Hän ymmärtää olevansa osa luomakuntaa, jolla on vain yksi todellinen vihollinen - ihminen. Kaiho Niemisen (s. 1941) romaaneissa myötätunto on pienen ihmisen puolella: hänen romaanihenkilönsä ovat niin autioituneen maaseudun viimeisiä eläjiä kuin menneiden vuosisatojen sitkeitä mökinmiehiä. Mutta heissä on myös neuvokkaita selviytyjätyyppejä, kuten Trokarin (2013) Viljo Kallioinen, joka ansaitsee kieltolain aikana pirtukaupalla ja kohoaa vähitellen äveriääksi talousneuvokseksi. Koska Niemisen romaanihenkilöt ajavat yleensä omaa asiaansa, jää lukijan tehtäväksi päättää, kuka heistä on lähimpänä totuutta. Ihmissuden kronikka on Kaiho Niemisen 18. teos.