NUOTIO, E., Koko saaren Kingi

Kingi on laittanut jo kahdeksan ilmoitusta, mutta vieläkään ei ole tärpännyt. Lopulta sen on pakko kertoa totuus: ""Olen koira. Emäntäni on sairas ja tarvitsen uuden kodin. Ota minut."" Helsingissä koko ikänsä asunut Kingi ei ole mikään pieni koira. Useimmista vastaantulijoista se on melkein pelottavan suuri. Mutta he eivät tunnekaan Kingiä. He eivät tiedä, että se on aivan erityisen rakastettava olento, ja että sillä on selvästikin sylikoiran sielu. Kingi on tottunut käymään aamulenkillä Sibelius-monumentin luona, päivälenkillä Kauppatorilla ja iltalenkillä Töölönlahdella. Se pitää ratikalla ajelusta ja metromatkoista ja tuntee lähes kaikki kaupungin bussilinjat. Se ei voisi kuvitellakaan asuvansa maalla, sillä se rakastaa kaupungin ihanan hälyistä tunnelmaa! Mutta kukapa ottaisi pieneen kaupunkiasuntoonsa asumaan 10-vuotiaan, koko sohvan täyttävän mustan koiraherran? Uusi koti kyllä löytyy, mutta hyvin kaukaa. Keskeltä merta. Pienestä kylästä. Lossin ja laivamatkan takaa. Erään mummokoiran ja hänen lapsenlapsensa luota.